Me lähettiin, siis minä, Mia ja iskä jo vartin yli viis, siis aamulla kohti Poria, kun vietiin äiti töihin siinä matkalla. Mulla ja Mialla oli 2 tuntia unta takana ja autossa tulikin sitten nukuttua. Matkalla soitettiin yllättäen Himiä, iskä päättää tietenkin, että mitä kuunnellaan, kun se on kuski. And Love Said No -levy on kyllä kelpo, ja sitä jakso kuunnella. Sillä levyllä onkin mun suosikkeja muutama kappale... Join Me, Buried Alive By Love, Heartache Every Moment, Solitary Man, The Funeral Of Hearts, In Joy and Sorrow, Your Sweet Six Six Six, Gone With the Sin, Wicked Game, The Sacrament, Poison Girl, Pritending ja When Love and Death Embrace... Levyltä jäi mainitsematta kaksi biisiä.

Matkan aikana iskä tunki Sunrise Avenuen levynkin soittimeen, huh. Kyllä mä siitä oon tykänny ja joskus silloin tällöin vieläkin tykkään, mutta voi että se kuulosti skeidalta, joten nukahdin.  Joskus 11.30 Oltiin Kirjurinluodossa ja me Mian kanssa onnistuttiin vähän tekemään lenkkiä, kun käveltiin väärään suuntaan, kun ei tiedetty missä portit on. Hetki pyörittiin alueella ja sitten kuuntelemaan Staminaa. Noh, eihän sellasta örinämörinää jaksa kauaa kuunnella, joten pari biisiä kuunneltiin ja katteltiin ja sitten mentiin toisen lavan eteen istuskelemaan. Sieltä sitten kuunneltiin ja kyllä mä tykkäsin silleen, pari biisiä tunnistinkin. Ne oli kyllä jotenkin ihania tai sellasia hauskoja, kun niitten välispiikkejä kuunteli.

Negative sitten korkkasi kakkoslavan ja sinne kerääntyikin mielestäni yllättävän paljon ihmisiä. Odotin bändin näkemistä puolentoista vuoden tauon jälkeen kovasti, mutta bändi oikeastaan tuotti pettymyksen. Silloin 2008 bändi oli tosi kova livenä, yksi suosikeistani, mutta nyt meno oli laimea. Voihan se kyllä johtua siitä, että todella pieni osa sonispheren yleisöstä tykkäsi bändistä oikeasti, luulisin. Oli kiva kuulla uusista biiseistä Since You've Been Gone, yksi lemppareistani Neonalbumilta. Muuten oli hieman tylsistyttävää, kun sinkkubiisit ja radiohitit Jonnen suusta soi. Sir Christustakin kesrkesi ikävä tulla Sinners Night/Misty Morning kappaleen kohdalla.

Seuraava bändi, jonka keikan tsekkasimme, oli The 69 Eyes. Bändi ei enää minuun ole kolahtanut, niinkuin muutama vuosi sitten, mutta Mia piti bändistä kovasti. Kyllä sitä itsekin tuli fiilisteltyä yleisön joukosta, enkä huonoksi haukkuisi. Itseasiassa voi olla, että innostun tästä vielä uudelleen. Ja onhan se Jussi69 komea!

Päälavan keikkoja sivuutimmekin aika taitavasti pääesiintyjään asti, mutta sitä ennen vielä kakkoslavalla esiintyi Volbeat ja Apocalyptica. Apocalyptica oli myöskin ihastuttava. En koskaan ole mikään fani ollut, mutta radiobiisit ovat uponneet hyvin, joten esim. I Don't Care oli loistavuutta livenä. eikä sielläkään pahannäköistä porukkaa lavalla ollut, hehheh.

Volbeat oli loistava, yleisö oli todella messissä ja biisivalinnat tärppäs. Oli mahtava keikka ja nyt oonkin suunnitellu lokakuussa niitten keikalle ilmaantumista, saas nähä, säästääkin pitäs.

Noh, polvet ei alta pettänny, vaikka lehdessä lukeekin, että Him sai yleisön polvilleen. Kyllä siinä itku tuli ja hymy naamalle, kun Himpulat veti keikkaansa. Välillä tuli pompittua ja hypittyä ja heiluttua, mutta välillä huomasin seisovani paikoillani ja pitäväni kaulakorustani molemmin käsin kiinni. En tosiaankaan tajunnut, että se oli totta. Se bändi oli elävänä mun silmien eessä ja ne soitti. Ville Valo oli oikeesti olemassa, mitä ihmettä? Olin aivan haltioissani bändistä, mutten keikasta. Biisit vedettiin putkeen, hurjan pitkine instrumentaalisooloine, Ville Valon lavalta poistumisine. Biisit olivat radiohittejä; Killing Loneliness, Right Here In My Arms, Wings of The Butterfly, juuri niitä biisejä, mitä en toivonut välttämättä kuulevani. Ihanuutta kuitenkin oli kuulla, Join Me, joka viimeistään sai kyyneleet ulos silmistäni, Disarm Me, joka antoi minun jatkaa itkemistäni, Poison Girl, Wicked Game, Funeral of Hearts ja aivan upea lopetusbiisi When Love And Death Embrace. Huh kiitos. Vaikkei bändi odotuksieni tasolle päässytkään, olo oli mieletön ja epätodellinen, mutta erittäin onnellinen.